Harri Hertellin kahdeksas runokokoelma Samaa tulta vie lukijansa elävän tulen ääreen, tarinoiden ja ihmisyyden alkujuurille. Runojen teemat ovat laveat kuin elämä itse: ne kattavat niin syntymää, kuolemaa kuin sitä, mitä näiden ääripäiden välissä tapahtuu. Toisinaan teksti paisuu lavarunomittoihin kuin koski ja toisaalla Hertell muistuttaa, että hän on myös lyhyen tekstin mestari.
Mitä vanhemmaksi tulen
sitä selkeämmin kuulen:
kaikki musiikki soi samaa tulta
jonka äärellä
meistä on tullut ihmisiä.