Ahne, yksinäinen tyttö katsoo kaunista, suosittua veljeään tyttöystävämahkuilijoiden aistikkaiden kehojen päällä. Hän katsoo heidän aamiaisleipiään, joissa on paksu kerros viikunahilloa vuohenjuuston päällä. Jos taas joku katsoisi häntä, tämä näkisi ehkä irtokarkkeja mässäilevän, saippuasarjaa ahmivan, veljeään varjon lailla varjelevan hylkiön, jonka maaninen kerronta pakottaa tuijottamaan, katsomaan tarkemmin.
Veljelleni ei kysy suoraan yhtään mitään. Sen antisankaria kuunnellessa tulee silti ajatelleeksi sisarussuhteita, hoivaa, himoa ja hierarkioita, jotka perustuvat sosiaaliselle ja seksuaaliselle. Se on sisäistetyn itseinhon idättämä absurdi kasvutarina, joka tapahtuu laitamilla, jos keskuksena on palapeili. Hopeinen, ihan täysiä kulkeva skootteri. Sen pyörivään akseliin on kiinnitetty epäkeskinen osa, joka muuttaa pyörimisliikkeen edestakaiseksi liikkeeksi. Kumpaan suuntaan nyt pitäisi kääntyä?