Vuosituhantiset kalliomaalaukset ovat Eeva Tikan upeakuvaisten, luonnonläheisten runojen lähtökohtana. Vaivattomasti runon minä siirtyy suden, sammakon tai käärmeen nahkoihin ja kuvaa läikähtelevin tunnoin luontoa, läheisyyttä, yksinäisyyttä, sanojen puutetta ja ihmisen ikävää toisen luo.
Palkitun prosaistin ja sadunkertojan ensimmäinen runokokoelma.