Eeva Tikan kerronta on kuulasta ja monivivahteista. Hän osaa kuvata taiturillisesti lapsen mielenliikkeitä, niin myös aikuisen syviä tuntoja. Vakavan romaanin ilme kirkastuu valoisan elämänuskon ja rikkaan ja moni-ilmeisen kielen ansiosta.
Niko on kehitysvammainen. Lapsena hän on suloinen vaikkakin vaivalloinen, mutta kasvaessa lapsenomaisuus muuttuu kulmikkuudeksi, epämääräiset liikkeet pelottaviksi ja vastenmielisiksi. Kullakin perheenjäsenellä on omat ongelmansa Nikon suhteen: äiti käpertyy suojelevaksi kuoreksi lapsensa ympärille, sisar tuskastuu ainaiseen vastuuseen, isä torjuu pojan sydämestään ja mielestään; nuorimmalle veljelle isoveli on vain kiusa.
Kukin joutuu ajan mittaan tarkistamaan kantojaan, pohtimaan tuntojaan ja motiivejaan, ei vain Nikon suhteen vaan koko elämän.