Eeva Tikan novelleissa on syvyyttä, herkkyyttä ja tarkasti nähtyä luontoa. Hän tuntee linnut, perhoset, puut ja kasvit, ja hänen ihmisensä ovat yhtä luonnon kanssa. Viiltävän tarkasti nähdyt sielunliikkeet piirtyvät lukijan eteen kuin huomaamatta, samalla kun ympäröivä luonto on lumoavan kauniina läsnä.
Tikka kuvaa niin nuoria kuin vanhoja, miehiä ja naisia syvältä nähden, ymmärtäen. Hän ei tuomitse nuorta miestä, joka vaatii tyttöystäväänsä abortin tekoon, vaan ymmärtää hänen taustansa. Hän näkee pienen tytön sydämen kivistyksen, kun rakas hevonen joudutaan myymään, ja kuvaa lämpimästi sairaan miehen läheisyyden kaipuun. Musiikki soi iloa ja surua, kun nainen löytää ja menettää rakastetun, ja lintutornissa tapahtuu lintuhavaintojen ohella kahden ihmisen kohtaaminen, lintuhavaintojakin merkittävämpi.
...
Eeva Tikka sai tästä kirjasta Karjala-palkinnon vuonna 2002.
(Gummerus)