Tommi Melenderin toisen kokoelman runojen puhuja on aikalaistodistaja, joka kirjaa kokemuksiaan muun muassa kirjeenvaihtajan silmin. Arvojen sekamelskassa hapuilee tietään nuori mies, joka etsii ja kysyy, eikä tyydy helppoihin vastauksiin. Kokoelma tähdentää eurooppalaisen ihmisen historiallisen muistin tärkeyttä.
Esikoiskokoelman Tässäoloa tai unta (1989) ilmavan merellisistä maisemista ja luonnonilmiöiden hienovireisestä havainnoinnista Melenderin runojen näkymät ovat kaupungistuneet. Runoilija tarkkailee eurooppalaisten metropolien kaupunkiluontoa ja ihmisen elämisen ehtoja niissä. Hän on kriittinen itsensä ja ympäristönsä, myös kasvuympäristönsä, tarkkailija ja välillä lapsensilmäinen uudesti näkijä.