Sinertävässä yössä sytytän pienen nuotion melkein vesirajaan, keitän kahvia; istun ja kuuntele ääniä, suolta hanhien huutoja: ka-ga, ka-ga-ga…
Aura Koiviston matkassa astellaan metsäretkille, taivalletaan saloille tyyneen rauhaan, istutaan tulilla kuunnellen talven alta heräävän luonnon ääniä.
Aura Koivisto tavoittelee kuvia ihmisen suhteesta luontoon: miten oli ennen, kirojen kuvauksista muistuvina kultaisina aikoina, ja miten on nyt, kun suhteeseen on viiltynyt särö ja kairoihin juoksevat metsäautotiet ja korvet sivistyvät.
Näissä kertomuksissa eletään muutoksen aikaa.
Metsäretkiä
