”Oli tullut hämärä, se tiheni nopeasti. Tyttö seisoi yksin pimeässä. Rahasta ei ollut iloa eikä Sam voinut auttaa, koska hän oli kääntynyt väärään suuntaan; hän oli oudolla tiellä. Mutta mikäpä auttoi – hän oli kaivanut itse oman hautansa. Siihen hänen täytyi paneutua.
Miksi hän ajatteli sittä tavoin? Se ei ollut hauta; se oli vuode. Hän koetti yhä selvitellä asiaa, kun suuri tumma varjo sukelsi muiden varjojen joukosta ja aukaisi äänettömästi hänen autonsa oven...”
VAROITUS: Tätä kirjaa ei tule lukea yöllä. Etenkään, jos olette yksin. Etenkään ei yöllä.